Minun sisälläni asuu kaipuu. Yleensä se helpottaa hetkellisesti, kun olen matkalla. Syksyllä se on pahimmillaan, mutta nyt olen kärsinyt siitä kovasti jo kesällä. Minusta tuntuu, että elämästäni puuttuu jotain tai että itsestäni puuttuu jotain. Olen jo löytänyt asioita, jotka vaimentavat kaipuun kuiskauksia. Lukeminen, kirjoittaminen, mietiskely ja liikunta auttavat. En halua ravistaa kaipuuta itsestäni lopullisesti, mutta joskus nämä haikeuden tunteet vievät minut liian kauas reaalimaailmasta ja häiritsevät keskittymistäni.
(Kuvat ovat Gotlannista, alimpaa kuvaa lukuunottamatta. Se on Turun saaristosta.)
***
There lives an unnamed craving inside of me. When I'm travelling it is easier to live with it. Normally it gets worse by the autumn, but this year I have been suffering from it already in the summertime. I feel that I am missing something in my life. I am missing something from myself. I have already found things that ease the whispers of my longing. Reading, writing, meditating and excercising are helping. Sometimes these feelings take me too far from the present and disturb my concentration. Still I would not want to shake all these thoughts and feelings away from my shoulders.
(Pics are from Gotland except the last one. It is from archipelago of Turku.)
The song I would choose to compliment these pictures is this.
2 kommenttia:
Tunnistan tunteen. Ajattelen, että kaipuu on liikkelle paneva voima. Kaipaus pistää liikkeelle eikä ole vaaraa jämähtää paikoilleen. Onko kaipaus elinehto? Välillä tuntuu siltä.
Kiitos Kimmo kommentistasi. Tuntuu jotenkin hyvältä, että voi jakaa tämän tunteen jonkun muun kanssa.
Lähetä kommentti